Nattis

Nattis varsoo, #10 Tintti

Tonin silmäluomet tuntuivat joka hetki aina vain raskaammilta ja pääkin oli alkanut painaa luonnottoman paljon. Käytävän päässä olevasta toimistosta kantautuva kahvinkeittimen ääni kuulosti lähinnä kaukaiselta hurinalta joka puuroutui sitä mukaa kun Tonin ylävartalo alkoi kallistumaan taaksepäin - ihanaa, viimeinkin unta, viimeinkin saisi vain lepuuttaa silmiä ja -

kops

Tonin takaraivo pöksähti miehen selän takana olevaa seinää vasten niin, että hän havahtui hereille ja koitti pyristellä itsensä irti Nukkumatin niin kovin sitkeästä otteesta.
“Joko se tuli?” Håkan kysyi, kuulostaen yhtä väsyneeltä - ellei jopa enemmänkin, kuin miltä Tonista tuntui. Ja hänestä todellakin tuntui siltä.
“No ei”, hän hengähti, läpsäytti kämmenensä polviaan vasten ja nousi penkiltä ylös.

Normaalisti Toni ei kahvia huolinut, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja jos mieli pysyä hereillä. Ihana, niin loputtoman rakkaaksi muodostunut Nattis varsoisi hetkenä minä hyvänsä. Tamman vahatipat olivat ilmestyneet pari vuorokautta takaperin ja kaikki ilmaantuneet merkit viittasivat siihen, että nyt se tapahtuisi, ihan näillä näppäimillä…

Kello oli jo reilusti yli kolmen yöllä. Oikeastaan se taisi olla jo lähempänä neljää. Håkan katseli ikkunaa vasten piskottelevia, pieniä pisaroita. Hänen täytyi räpytellä ahkerasti pitääkseen silmänsä avoinna ja virkeinä.
Toni nukkui. Siitä kertoi rintaan asti painunut leuka, joka sai miehen hengityksen korahtelemaan vaimeasti. Håkan antoi hänen nukkua. Turha heidän molempien olisi sinnitellä hereillä loputtomiin, kun yksikin voisi pitää vahtia.

Ulkona kävi ajoittain kova tuuli, joka vavisutti tallin katon peltejä. Sen tunsi rakenteissa ja kuuli hiljaisella musiikkia soittavan talliradion yli. Saderintama oli saapunut puolenyön jälkeen eikä osoittanut mitään ehtymisen merkkejä.
Kahvia hörppiessään Håkan mietti pitäisikö hevosille käydä laittamassa loimet tai hakea ne sisälle, kunnes hän kuuli vaimean tömähdyksen ja sitä seuranneen ähkäisyn. Mies valpastui välittömästi, laski kahvikupin alas ja käveli Nattisin karsinan luokse.

Myös viereisessä karsinassa nuokkunut Söpö oli havahtunut ja katseli nyt karsinan laidan ylitse Nattisin puolelle, korvat uteliaasti pystyssä. Håkan seurasi hetken ruunikon tamman toimia ja ymmärsi melko pian, että nyt se tapahtuisi. Hän kävi herättämässä Tonin, joka kuola suupielestä valuen väitti välittömästi ettei ollut nukkunut. Yhdessä he siirtyivät karsinan luokse seuraamaan miten Nattis kävi välillä makuullaan, mutta nousi vielä kuitenkin joka kerta takaisin jaloilleen. Se näytti suhteellisen levolliselta, mutta kasvojen kireä ilme ja ajoittain huiskiva häntä kertoivat jostain epämukavuudesta.

Lopulta Nattis jäi kuitenkin makaamaan. Toni ei ollut varma mitä tarkalleen tuntea - iloa, jännitystä, hermostusta, pelkoa? Nattis oli ollut niin täydellinen lisä laumaan. Tamma oli kenties maailman tasapainoisimman oloinen hevonen, jonka lähellä oli niin helppo rauhoittua ja maadoittua taas siihen hetkeen.
Mitä jos jotain menisi pieleen? Mitä jos varsa ei olisikaan terve?
Tallin historian ensimmäinen varsa. Onpa hieno ajatus, sitä miettii heti minkälainen se tulee olemaan, miten lauma ottaa sen vastaan, osaako sitä kasvattaa…

Håkan seisoi karsinan luona paljon tyynemmän oloisena kuin Toni. Hän seurasi rauhallinen ilme kasvoillaan miten tamma tiesi tarkalleen mitä tehdä. Håkan luotti hevosen omiin vaistoihin niin pitkään, kunnes jotain olisi selvästi pielessä. Hän tiesi Nattisin varsoneen jo kerran aikaisemmin onnistuneesti, ja paria viikkoa aikaisemmin tehdyssä eläinlääkärin terveystarkastuksessa kaikki oli ollut hyvin.

Noin vartin yli neljä karsinassa pötkötti läsipäinen varsa, jonka vastikään jaloilleen noussut emä nuoli sen päätä hellästi.
“Hyvä Nattis, niin hieno tyttö”, Toni kehui tammaa vuolaasti, polvet notkuen kun jännitys viimein purkautui hänen kehostaan.
“Hyvin meni”, Håkan nyökytteli tyytyväisenä. Sitten hänen leukansa avautuivat raukeaan haukotukseen niin että Tonikin muisti olleensa väsynyt. Silti häntä ei nukuttanut yhtään enää, vaan pikemminkin hänestä tuntui kuin hän voisi valvoa koko yön varsaa katsellen.

Vain hetki syntymänsä jälkeen varsa oli jo jalkeilla ja hakeutui määrätietoisesti emänsä nisille. Miesten helpotus oli käsin kosketeltavaa, kun varsa löysi maitobaariin eikä Nattis saanut lempeitä silmiään irti vauvastaan.
Tovin pariskunta vain seisoi katselemassa tamman ja varsan koskettavaa kanssakäymistä, kunnes Håkan kävi tiputtamassa karsinan eteen haetuista ikea kasseista heinää Söpölle sekä Nattisille. Toni lähti vielä tekemään punajuuri elektrolyytti mehua Nattisille, joka sangon turvansa eteen saatuaan hörppi vaaleanpunaisen juoman hyvinkin mielellään.

Lopulta he malttoivat, sekä uskalsivat suunnata kodin puolelle nukkumaan. Nattis oli varsansa kanssa jäänyt hyvinvoivina lepäämään, ja Söpöllä ei tuntunut olevan kiire minnekään. Se saisi siis olla vielä muutaman tunnin Nattisin seurana, kunnes Toni oli luvannut herätä uudelleen. Håkan ei laittanut vastaan, sillä hän nukkuisi oikein mielellään pitkään.